Taas yksi vuosi alkaa olemaan takan päin. Vuosi , jonka alussa en tiennyt mistä itseni löydän vuoden lopussa ja mitä tekemässä, mutta ei tämän kyllä näin pitänyt mennä.

Vuoden alussa jatkoimme Leon kanssa päättäväisesti TVA-tittelin tavoittelua ja viimeisen kisamme kävimme tammikuussa. Tuomari palkitsi meidän 5:llä kympillä ja meillä oli hyvä fiilis kehässä. Helmikuussa jalkakivut ottivat Leosta vallan, eikä meitä enää kisakentillä nähty. Puoli vuotta Leo söi lääkkeitä kunnes heinäkuussa oikea lonkka ei enää kestänyt ja Leo pääsi paikkaan, missä se voi taas juosta ilman kipuja. Suru helpottaa pikkuhiljaa, mutta ikävä on edelleen suunnaton.

Syksyn loppuun mennessä alkoi tuntumaan siltä, ettei ilman koiraa voi elää ja suru oli helpottanut sen verran, että pystyisi tutustumaan uuteen tyyppiin omanlaisenaan yksilönä. Niimpä kaksi viikkoa ennen joulua Nooa poika muutti Tampereelta luoksemme. Nooa on varsin kiltti pieni poika. Paljoa ei voi tyypistä vielä sanoa, mutta hyvältä vaikuttaa ja tykästyn Nooan päivä päivältä vain enemmän :)

Mitäs sitten ensi vuonna? Nooa on vielä niin pieni, että sille ei vielä suuria tavoitteita voi asettaa. Päätavoitteena Nooalla on kasvaa ja opetella samalla hieman elämän aakkosia. Tällä hetkellä jänitämme laskeutuuko toinen kives. Se määrää pitkälti tullaanko Nooa näkemään esim. näyttelykehissä. Loppuvuodelle voisi ajatella möllitokoa tavoitteeksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!