Berninpaimenkoira Nooa saapui kotiimme 13.12 10,5 viikon iässä. Tähän asti ei olla kauheasti vielä keretty tekemään, mutta tässä tiivistettynä pojan kokemuksia ensimäisenä kuutena päivänä meillä:

- Ihmisiä on tavannut paljon. Suurin osa tyttöjä/naisia, mutta myös miehiä ja lapsia. Poika on ottanut kaikki vastaan häntä heiluen

- Kodin pihapiirin lisäksi emme ole käyneet muualla kun teivossa. Eipä uusi paikka ihmisineen koirineen tuntunut poikaa juurikaan hätkäyttävän. Bokseri Rufus vähän pelästytti poikaa nopeilla liikkeillään, mutta tämänkin jälkeen Nooa tutustui vielä innoissaan toisiin koiriin. Beakin oli pakko mennä uudestaan ja uudestaan härkkimään, vaikka Bea kuinka ilmoitti ettei moista pentua halua lähelleen. Mötkiksen perässä oli kiva juosta merkille ja Markus (2.v) oli ehkä kivoin kaikista :)

- Auto on ehkä kamalin paikka ikinä! Koko matkan teivoon (10min) poika vain huusi takakontissa. Eikä sinällään ihmekään, eikän Nooa osaa olla vielä edes yksin. Autossa oltiin kyllä kayty aikaisempina päivinä. Tähän tarvitsee nyt vain paneutua ja eiköhän pojan asenne muutu kokemuksen myötä.

- Ääniä ei arastele, ulkona maton tamppaus tai kaukainen koiran haukunta ihmetyttää. Esim. imuri ei eiheuttanut minkäänlaista reaktiota.

- Tokon saralla alulle ollaan pistetty vasta katsekontakti, luoksetulo ja perusasento. Voitteko kuvitella, se ei osaa vielä edes pyöriä? Leikitty ollaan paaljon ja Nooalla näyttää löytyvän myös hieman taistelutahtoa :) Luokse juoksee yleensä kovaa ja kuuntelee kohtuu hyvin. Palkaksi jätkälle käy nami, lelu ja kehutkin liitettynä esim. silitykseen.

- Ruoka on maistunut yllättävän huonosti (ollakseen berni), ruokahalu on kuitenkin parantunut ja parit ruuat on syönyt jo kokonaan. Poika on kova puremaan ja hyppimään ja näihin tarvitseekin puuttua pikimiten. Nooa on oikea syliberni, kiipeää syliin aina kun joku istuu lattialla ja poika onkin suloisimmillaan juuri herättyään sylissä (kun ei vielä pure;)) tuhisevana ja pennunhajuisen. Muutenkin on kovin seurallinen eikä halua olla missään yksin. Luulempa että Nooan kanssa joutuu tekemään hieman töitä tuon yksinolon kanssa... Ulkona on kiva juosta kovaa ja sukeltaa lumeen ja saada hepuleita.

Tarkoitukseni olisi kirjoitella tänne blogiin epäsäännölisen säännöllisesti meidän touhuista. Jospa sitä tulisi reenattuakin hieman suunitelmallisemmin,  kun joutuu tänne raportoimaan.

 Lisää kuvia: http://miian.kuvat.fi/kuvat/Nooa/