Blogin päivitys on "vähän" jäänyt. Monesti on käynyt mielessä käydä kirjoittamassa pienen miehen elämästä ja kehittymisestä, mutta aina se on vain jäänyt. Nooa täytti viime viikolla 6 kuukautta ja tässä kuvia tyypin kehityksestä

Nooa kasvattajalla 2kk (6.12) 

Nooa n. 3kk (8.1.)

Nooa n. 4kk (10.2)

4,5kk (16.2)

n.5kk (4.3)

Nooa melkein 6kk (28.3)

Nooa 6kk ja mieletön takatukka...(6.4)

 

Lisää kuvia Nooan puuhistä löytyy  osoitteesta http://miian.kuvat.fi/kuvat/Nooa/.

Tarkempaa selostusta tyypistä myöhemmin.

Taas yksi vuosi alkaa olemaan takan päin. Vuosi , jonka alussa en tiennyt mistä itseni löydän vuoden lopussa ja mitä tekemässä, mutta ei tämän kyllä näin pitänyt mennä.

Vuoden alussa jatkoimme Leon kanssa päättäväisesti TVA-tittelin tavoittelua ja viimeisen kisamme kävimme tammikuussa. Tuomari palkitsi meidän 5:llä kympillä ja meillä oli hyvä fiilis kehässä. Helmikuussa jalkakivut ottivat Leosta vallan, eikä meitä enää kisakentillä nähty. Puoli vuotta Leo söi lääkkeitä kunnes heinäkuussa oikea lonkka ei enää kestänyt ja Leo pääsi paikkaan, missä se voi taas juosta ilman kipuja. Suru helpottaa pikkuhiljaa, mutta ikävä on edelleen suunnaton.

Syksyn loppuun mennessä alkoi tuntumaan siltä, ettei ilman koiraa voi elää ja suru oli helpottanut sen verran, että pystyisi tutustumaan uuteen tyyppiin omanlaisenaan yksilönä. Niimpä kaksi viikkoa ennen joulua Nooa poika muutti Tampereelta luoksemme. Nooa on varsin kiltti pieni poika. Paljoa ei voi tyypistä vielä sanoa, mutta hyvältä vaikuttaa ja tykästyn Nooan päivä päivältä vain enemmän :)

Mitäs sitten ensi vuonna? Nooa on vielä niin pieni, että sille ei vielä suuria tavoitteita voi asettaa. Päätavoitteena Nooalla on kasvaa ja opetella samalla hieman elämän aakkosia. Tällä hetkellä jänitämme laskeutuuko toinen kives. Se määrää pitkälti tullaanko Nooa näkemään esim. näyttelykehissä. Loppuvuodelle voisi ajatella möllitokoa tavoitteeksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Sunnuntaina käytiin MIkalla ja Kristalla kylässä. Sielä myös muita reenikavereita ja koirat bea, mötkis ja arco. Kyllä Nooa on vaan rohkea pieni pentu. Ketään ihmisiä se ei arastele, ja koiratkin kiinnostaisi. Tosin koirakolmikko oli sitä mieltä että tuon pennun voisi viedä pois. Hienosti Nooa myös rauhoittu vieraassa paikassa, kun alkoi väsyttämään. Mainio pieni pentu :).

Maanantaina Poju mittelspitz kävi leikittämässä Nooaa. Aluksi jätkää hirvitti, kun Poju haukkui, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti ja pojilla näytti olevan hauskaa :). Tiistaina oli lisää pentupainia kun käytiin barffinetissä Lielahdessa. Sielä oli berni Risco, kaksi chihuahuaa, tiibetinspanieli ja joku sekarotuinen. Ainoastaan Riscon kanssa Nooa innostui painimaan. Muuten kävi katsomassa kaikki muut pennut. Chihut olivat aivan kauhuissaan ja Nooa oli kauhuissaan kun pienet haukkuivat... Ihmisiä kävi liikkeessä paljon ja Nooa kävi moikkaamassa kaikki yhtä itsevarmasti :). Autossa menomatkalla jätkä taas piippasi, mutta paluumatkalla oli suureksi osaa jo hiljaa :). Paikallaan olevassa autossa Nooa on myös hiljaa.

Katsekontakti harjoituksia ollaan jatkettu ja tämän poika jo aika hyvin tajuaakin. Sivulletuloa ollaan myös harjoiteltu ja kyllä se oikea paikka alkaa tulla hyvin. Myös luoksetuloharjoitukset ovat joka päiväisiä. Olikin hieno nähdä pentutapaamisissä kuinka hienosti Nooa jaksaa välillä kuunnella ja tulla katsomaan minua. Oman nimensä tyyppi tunnistaa myös hyvin.

Käsittely harjoituksia ollaan tehty oikeastaan joka päivä. Kun namit on näkyvissä saa jätkälle tehdä mitä vain.

Huomenna on Nooan ekat rokotukset ja sitten rauhoitutaan joulun viettoon.

Berninpaimenkoira Nooa saapui kotiimme 13.12 10,5 viikon iässä. Tähän asti ei olla kauheasti vielä keretty tekemään, mutta tässä tiivistettynä pojan kokemuksia ensimäisenä kuutena päivänä meillä:

- Ihmisiä on tavannut paljon. Suurin osa tyttöjä/naisia, mutta myös miehiä ja lapsia. Poika on ottanut kaikki vastaan häntä heiluen

- Kodin pihapiirin lisäksi emme ole käyneet muualla kun teivossa. Eipä uusi paikka ihmisineen koirineen tuntunut poikaa juurikaan hätkäyttävän. Bokseri Rufus vähän pelästytti poikaa nopeilla liikkeillään, mutta tämänkin jälkeen Nooa tutustui vielä innoissaan toisiin koiriin. Beakin oli pakko mennä uudestaan ja uudestaan härkkimään, vaikka Bea kuinka ilmoitti ettei moista pentua halua lähelleen. Mötkiksen perässä oli kiva juosta merkille ja Markus (2.v) oli ehkä kivoin kaikista :)

- Auto on ehkä kamalin paikka ikinä! Koko matkan teivoon (10min) poika vain huusi takakontissa. Eikä sinällään ihmekään, eikän Nooa osaa olla vielä edes yksin. Autossa oltiin kyllä kayty aikaisempina päivinä. Tähän tarvitsee nyt vain paneutua ja eiköhän pojan asenne muutu kokemuksen myötä.

- Ääniä ei arastele, ulkona maton tamppaus tai kaukainen koiran haukunta ihmetyttää. Esim. imuri ei eiheuttanut minkäänlaista reaktiota.

- Tokon saralla alulle ollaan pistetty vasta katsekontakti, luoksetulo ja perusasento. Voitteko kuvitella, se ei osaa vielä edes pyöriä? Leikitty ollaan paaljon ja Nooalla näyttää löytyvän myös hieman taistelutahtoa :) Luokse juoksee yleensä kovaa ja kuuntelee kohtuu hyvin. Palkaksi jätkälle käy nami, lelu ja kehutkin liitettynä esim. silitykseen.

- Ruoka on maistunut yllättävän huonosti (ollakseen berni), ruokahalu on kuitenkin parantunut ja parit ruuat on syönyt jo kokonaan. Poika on kova puremaan ja hyppimään ja näihin tarvitseekin puuttua pikimiten. Nooa on oikea syliberni, kiipeää syliin aina kun joku istuu lattialla ja poika onkin suloisimmillaan juuri herättyään sylissä (kun ei vielä pure;)) tuhisevana ja pennunhajuisen. Muutenkin on kovin seurallinen eikä halua olla missään yksin. Luulempa että Nooan kanssa joutuu tekemään hieman töitä tuon yksinolon kanssa... Ulkona on kiva juosta kovaa ja sukeltaa lumeen ja saada hepuleita.

Tarkoitukseni olisi kirjoitella tänne blogiin epäsäännölisen säännöllisesti meidän touhuista. Jospa sitä tulisi reenattuakin hieman suunitelmallisemmin,  kun joutuu tänne raportoimaan.

 Lisää kuvia: http://miian.kuvat.fi/kuvat/Nooa/